MARKKU ENVALL – JOKA TÄHTIÄ TÄHYSTÄÄ

Markku Envallin yhdeksäs aforismikokoelma Joka tähtiä tähystää (2014 WSOY) näyttäisi sisältävän aforismeja satunnaisessa järjestyksessä. Samaa tapaa aineiston järjestämiseksi hän on käyttänyt fragmenttikokoelmissaan. Envall on nyt luopunut useimmista aforismikokoelmistaan tutusta sarjallisuudesta, samaten kirjan fyysinen formaatti on uusi: neliömäinen, runokirjanomainen sivukoko on vaihtunut aforismikirjalle tyypillisempään pystysuoraan muotoon. Myös kannen suunnittelija on vaihtunut sitten edellisen aforismikokoelman Alkuräjähdys on kesken (2011). Envallin kirjoihin kansia pitkään tehnyt Tarina Lounasmaa kuoli lokakuussa 2011, kannen uuteen teokseen on suunnitellut Martti Ruokonen.

Joka tähtiä tähystää sisältää noin viisi ja puoli sataa aforismia eli on aforismikokoelmaksi laaja. Uudesta muodostaan huolimatta sisältö on tunnistettavaa Envallia niin ilmaisun kuin teesien ja teemojen osalta. Keskeisiä aiheita ovat muun muassa kirjallisuus ja kirjoittaminen, taide, kasvatus, usko, valta ja huomiot arkielämästä. Myös elämänviisautta on tuttuun tapaan tarjolla, eikä suinkaan sanan kielteisessä, latteassa merkityksessä. Pientä sarjallisuuttakin voi paikoin löytää, esimerkiksi sivun 44 muistoaiheisissa ajatelmissa ja sivun 79 meta-aforismeissa. Eräänlaista sarjallisuutta on sekin, että sama teesi esiintyy muunneltuna, kehiteltynä tai sovellettuna kokoelman eri osissa.

Envallin pariin edelliseen kokoelmaan oli päässyt mukaan turhan paljon löysää. Tässäkin kokoelmassa on monia itsestäänselvyyksiä (”Joka on harvemmin paikalla, näkyy selvemmin.”), mutta ei häiritsevässä määrin. Aforistiikan keinoja aikoinaan tutkinut Envall ei arastele käyttää lajin vanhahtaviakaan keinoja, esimerkiksi genetiivimetaforaa (”Vallan muuri on pelon tiilistä rakennettu.”). Laadullisesti uusi teos tuntuu olevan paluuta parempaan. Herkullisia oivalluksia on ammennettavaksi asti, ja aforismien muotoilu on taitajan työtä. Joka tähtiä tähystää kestää useankin lukukerran, merkityksiään vähä vähältä syventäen, kuten hyvän aforismikirjan kuuluukin.

 

Näytteitä teoksesta:

 

Aito on teeskentelijän sana, jolla hän ilmaisee poikkeuksen.

Ellet tiedä, onko enemmän hyvää vai pahaa, miksi et ryhdy vaa’ankieleksi.

Joutilaisuus esittelee sinut itsellesi.

Historian tajumme on saatu teatterista: uskomme vanhojen aiheiden puhuvan ajastamme ja ajallemme.

Ensimmäiset lauseet ovat kuin öljytipat, ne voitelevat koneiston.

Joka tietää, mitä seuraavaksi ajattelee, ei ajattele.

Taiteenteon sesam: anna tulla – katso myöhemmin.

Lykkääminen on luopumisen niin kuin varastoiminen hylkäämisen ensimmäinen vaihe.

Lähestyvä meteoriitti on hyvä harjoitusvastustaja.

Lestadiolaisuus ei ole kovin vetovoimaista, jos sen levittämisen päämenetelmä on lisääntyminen.

”Ristinkuolemallaan sovitti.” Kuinka hänelle tehty saattoi olla hänen tekonsa?

Taiteilijat joivat erottuakseen niin kauan kuin viinasta siihen oli.

Kun inhoat positiivista ajattelua, olet sen jengin positiivinen jäsen.

Vanhat kiistaveikot, kristinusko ja evoluutio, mahdollisia samasta syystä: yksilöt kuolevat.

Joka vastaa Kyllä jokaiselle, jakaa itsensä maailmalle sentin palasina.

Mikä yleistyy kuin muoti, on jo menotiellä.

Miljoonien massa pitää pyramidin kärkikiven paikallaan.

Uudistua voi myös lopettamalla alituisen uudistumisen.

Tyttöjen yllä lasikatto. Poikien alla betonilattia.

Vallan lajeista puhtain on osaajan valta.

 

4

 

 

Pro aforismi esittelee ja arvioi aforismiteoksia ja muita aforistiikan näkökulmasta kiinnostavia kirjoja. Sanallisen esittelyn ohella kirjat saavat myös numeraalisen arvion asteikolla 1–5, jossa 1 merkitsee erittäin huonoa ja 5 erinomaista. Mutta: älä usko meitä, vaan tutustu teoksiin itse.