PAULI LUOMA – FRAGMENTTEJA

 

 

Pauli Luoma tunnetaan ensisijaisesti aforistikkona. Hänen ”kyytrilogiansa” Kyynluita (2004), Kyynkieli (2005) ja Kyyoppi (2006) on keskeinen osa 2000-luvun suomalaista yhteiskuntakriittistä aforistiikkaa.

Vuonna 1968 syntynyt Pauli Luoma harrasti kuvanveistoa vuoteen 1996, minkä jälkeen hän aloitti kirjoittamisen. Pitkään toimettomana huoneen nurkassa seissyt isoisän vanha kirjoituskone sai vihdoin käyttöä. Aluksi päämuodoksi valikoitui sketsit, joita Luoma kirjoitti reilut 200. Tuotantoyhtiö Filmaattiset innostui niistä, mutta televisioon asti sketsejä ei saatu. Samana vuonna 1996 syntyivät myös ensimmäiset runoyritelmät. Kaksi vuotta myöhemmin Luoman runoja julkaistiin Reviiri-antologiassa.

Kaksituhattaluvun alussa Luoma näytti traktaattejaan, filosofisia pohdiskelujaan läänintaiteilijana toimineelle runoilija Tommi Parkolle. Parkko näki tekstien aforistisen luonteen ja neuvoi: tee näistä aforismeja. Kehotus johti kolmeen edellä mainittuun aforismikokoelmaan. Vuonna 2007 Luomalta ilmestyi vielä fragmenttikokoelma Apinahäkkiteoriat. Jotkin kirjan teksteistä oli julkaistu aiemmin Voima-lehdessä.

Apinahäkkiteorioiden jälkeen Luomalla oli kirjoittamisessaan pitkä kuiva kausi aina vuoteen 2013, jolloin hän palasi fragmenttien pariin. Nyt muoto oli tosin selvästi lyhyempi kuin Apinahäkkiteorioissa. Luoman tarkoituksena on julkaista uusia fragmenttejaan kirjana lähivuosien aikana. Pro aforismissa nyt julkaistavat fragmentit ovat syntyneet viimeisen noin puolen vuoden aikana.

Luoman fragmenteista on tunnistettavissa hänen aiemmista teoksistaan tuttu nyrjähtäneennotkea tapa käyttää kieltä. Ajatuksellisen aineksen lisäksi hänen fragmenteistaan on löydettävissä naivistisia ja mystisiäkin elementtejä. Jotkin niistä ovat vahvasti kallellaan proosarunoon.

”Aforismien kirjoittamiseni loppui aikoinaan, koska kirjoitin niitä niin paljon. Pannu paloi pohjaan. – – Olen ajatuskeskeinen kirjoittaja. En pysty lähtemään liikkeelle runo edellä, vaan aina ajatus edellä. Lopputuloksessa voi tosin olla runollisuuttakin. Fragmenttini eroavat aforismeistani niin, että niistä puuttuu tiiviys ja iskevyys, se aforistinen lataus. Nykyiset fragmenttini ovat niin lyhyitä, että siitä ei fragmentti juuri voi lyhetä.”

 

 

Pauli Luoman fragmentteja

Voin helposti kuvitella viisaan ihmisen lukevan hyvää kirjaa keskiaikaisessa linnassa hämärässä huoneessa kynttilänvalossa, josta piirtyy kuva minusta.

Marc Chagallin maalauksessa ihmiset leijuvat ja kulkevat käsi kädessä talojen yllä kuin eivät kuuluisi minnekään, etsien omaa maata ja kotia. Yritän keksiä vaihtoehtoista muotoa sairaalalle ja kodille, talvipuutarhaa, jossa olisi lämmin.

Yö saapuu vääjäämättä. Kun se pyyhkäisee planeetan yli, koskee se meitä kaikkia eikä ikäänkuin ketään. Se on puolueeton. Se ei sillä tavalla töki, piikittele.

Cioran kirjoitti yöllä, kun muut nukkuivat, yksin ja vain Jumala seuranaan. Ehkä hänellä oli niin henkilökohtainen suhde tähän Ylempään, että sai aikaan synkkiä ja armottomia tekstejä. Hän ei tullut ristiinnaulituksi, vaan hänen kirjallisuutensa.

Ehyt lause kuin saisi valita naapurinsa. Aina voi tietenkin erakoitua ja muuttaa mökkiin pellon reunalle ja kirjoitella susista ja hirvieläimistä.

Maisema on epätäydellinen ja epäsymmetrinen, miltei geometrisesti mahdoton, lähes optinen harha. Korttelit muodostavat ristikon ja tuovat järkeä. Se toimii hyvin mieleenpalauttamisen esimerkkinä.

Ainoa vaihtoehto on osallistua yhteiseen valheeseen, minusta ei ole yhden miehen vähemmistöksi. Väritän maisemaa ja parantelen hieman puutteitani ja kampaan hiukset. Tätä ette ehkä tarkoittaneet.

Nämä uurteet ja rypyt kasvoilla eivät siitä miksikään muutu, vaikka ymmärtäisimme mikä tai mitä aika on. Ne saavat vain uuden tulkinnan ja tyylin. Ehkä kanjonit ja uomat.

Pienet kaunokirjalliset merkinnät, oivallukset ja huomiot kirjojen reunoilla tai lapuissa tuskin sellaisenaan elättävät, pitävät ketään hengissä, vaikka niistä muodostuisi hyväkin teos. On vain jotenkin vaikea ajatella kasvustoa autiomaan reunoilla.

Lavean tien kauhut tunnemme jo. Ainoa vaihtoehto on nöyränä ja vaatimattomana lähettää omat kykynsä kuin laivat satamasta maailmalle ja odottaa kärsimättömänä niiden palaavan ruusujen kera.

Kuinka useasti, lähes päivittäin, olen maannut alakuloisena sateen pieksämänä ojanpohjalla ja saanut kuivia vaatteita ja silitystä. Kunnes taas sataa vettä ja ihmiset rientävät pyyhkeineen paikalle. Tätä typeryyden määrää ei voi enää käsittää. Se ei ole kirjoitettavissa.

Jos pystyn rehelliseen itsekritiikkiin, osaan varmaan myös tuottaa omaakehua, arvokkuutta ja kunniaa, joka ei johdu mistään ulkopuolisesta. Ehkä katson itseäni peilistä toinen silmä kiinni. Se olisi kohtuus.

Sinussa on portaat ja laatikoita ja ääriviivasi kuin piirtäisi viivaa tähdestä toiseen ja universumin reunaa. Olet yksinkertaisesti täydellinen. Et voi paikata puutteitani, toimia kainalosauvana. Sinua ei voi käyttää väärin, olet päämäärä. Lähden matkaan kuin alus.

Vuodenajat painautuvat yhteen kuin yhdeksi päiväksi kuin näkisi oman selkänsä. Tästä ei kehity edes pientä polkua tai surullista runoa. Tämä on kai jonkinlaista näkemistä.

Kuolema on huono vertailukohta ja peili ajatuksille ja teoille ja se kertoisi pitävätkö ne paikkansa vai ovatko liioiteltuja. Hautausmaalla vainajat ovat siististi järjestetty ja rivissä kuin olisivat kaikki samaa mieltä kuin heillä olisi yhteinen pyrkimys.

Tästä huoneesta ei puutu kukaan. Täällä ei ole sijattua vuodetta sinua varten kuin haamua odottamassa täyttymystä, enkä tunne luissani kylmiä vieraantumisen merkkejä. Tämä talo ei huutele kenenkään perään.

Piirustukset ovat olemassa jo ennen taloa. Liioittelu, väittäminen ja äärimmäisyyksiin menevät teoriat vastustajineen ja puolustajineen odottavat vain sanoja.

Täydellinen harmonia ja kokonaisuus kuin ihmisten kesken kulkisi kultainen lanka, joka sitoo heidät kauniisti yhteen. Tähän ei voi suhtautua kuin hilpeydellä, niin korkealla se on.

 

 

Mikä on fragmentti?

Fragmentti on aforisminkaltainen teksti, joka on aforismia pitempi. Se on eräänlainen pienoisessee, pituudeltaan esimerkiksi 5–20-rivinen. Sana fragmentti voi tarkoittaa myös esimerkiksi epätäydellisenä säilynyttä tekstiä.